Minä, Zahra

Olen syntynyt Somaliassa ja ehtinyt lapsuuteni ja nuoruuteni aikana asua myös Egyptissä ja Keniassa.

Lähdin nuorena tyttönä Somaliasta opiskelemaan lääketiedettä Neuvostoliittoon. Kun Neuvostoliitto hajosi, opiskelua ei voinut jatkaa. Samaan aikaan Somalia oli väkivallan kourissa. Haaveet valmistua gynekologiksi jäivät. Suomessa aloitin uudelleen: kielen opettelun ja ammattiin opiskelun, ja löysin nopeasti roolin suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomen kansalainen olen ollut vuodesta 1998.

Olen suorittanut lähihoitajan tutkinnon vuonna 1995 ja valmistunut kätilöksi vuonna 2002. Opinnäytetyönäni tutkin maahanmuuttajaäitien synnytyskokemuksia, erityisesti synnytysmasennusta.

Viimeksi olen toiminut toiminut Diakoniaopistossa vaikeuksissa olevien nuorten valmentajana.

Suomen Pakolaisapu ry valitsi minut
Vuoden pakolaisnaiseksi vuonna 2003 perustellen valintaansa mm. sillä että olen "pakolaisten ja maahanmuuttajien asioiden ohella nostanut esiin myös suomalaisia naisia ja äitejä koskevia kysymyksiä"

Olen eduskuntavaaleissa 2003 ja 2007 ollut maahanmuuttajien ääniharava. Viimeksi eduskuntavaaleissa 2011 sain 3562 ääntä. Helsingin kaupunginvaltuustossa olen neljättä kautta Vihreiden valtuustoryhmässä.

Olen toiminut myös Rasisminvastaisessa neuvottelukunnassa, maahanmuuttajanaisten monikulttuurisen yhdistyksen Waabarin puheenjohtajana, ollut Helsingin sosiaalilautakunnan varajäsen 2000-2003, terveyslautakunnan jäsen 1997-2000, Itäisen sosiaali- ja terveysjaoston varapuheenjohtaja 1997-2003 ja tasa-arvoneuvottelukunnan varajäsen 2004-2008.

Harrastan mm. teatteria – olen esiintynyt Teatteri Raivoisien Ruusujen Kassandra-ryhmässä 2001. Harrastuksiini kuuluu myös ruuanlaitto sekä lenkkeily Jasmin-tyttären rattaita työntäen.

Olen pitkästä ja hyvästä koulutuksesta sekä runsaasti kertyneestä opintolainasta huolimatta joutunut kokemaan pätkätyöläisen ankaran todellisuuden.

Asun Pukinmäessä ja minulla on kolme lasta.

Haluan auttaa myös kehitysmaan perheitä ja lapsia

Somaliaan pidän edelleen tiiviitä yhteyksiä ja olen ollut tukemassa siellä hyvin käyntiin lähtenyttä tyttöjen kouluprojektia. Sen lisäksi olen ollut mukana lasten rokotuskampanjassa.

Olen epävirallinen kummi kahdelle Somaliassa asuvalle lapselle. Yksi kummilapsistani on Somaliassa asuva 16-vuotias äiti. jolla on 2-vuotias tytär. Jouluna 2010 vieraillessani Somaliassa lupauduin 5-vuotiaan pojan kummiksi, lähinnä maksamaan hänen koulunkäyntinsä. Mielestäni kummitoiminta on yksi tärkeimmistä vapaaehtoisuuteen perustuvista kehitysyhteistyömuodoista.

Tiedän, että jokainen lapsi toivoo sodankin keskellä rauhaa sekä tarvitsee ruokaa ja rakkautta. Kaikilla lapsilla on myös oikeus koulutukseen. Kummitoiminnan avulla voin tukea juuri noiden tavoitteiden saavuttamista.

Kehitysyhteistyö on kuitenkin aina perustunut myös köyhyyden vähentämiseen, humanitaariseen apuun ja rauhan edistämiseen. Tällaisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää myös muunlaista kehitysyhteistyötä, jota tuetaan valtion varoin. Tästä syystä minä tuen kehitysyhteistyön määrärahojen nostamista 0,7 %:iin seuraavan hallituskauden aikana.